| Alkuun | Kannanotot | Ansioluettelo |
 |
 |
|
ASUNNOTTOMUUS JA TILASTO ARAn tilastojen mukaan Laitilassa on 30 asunnotonta. Tilastoista on oma sanonta: vale, emävale ja tilasto. ARAn 15.11.2015 Laitila prosentuaalinen asunnottomuus osuus väestöön suhteutettuna 0,35% on suuri koko valtakunnassamme. Esimerkiksi Helsinki 0,33%. ( Liite ARAn selvitykseen (3/2019): Asunnottomat 2018 Kunnat, joissa oli asunnottomia 15.11.2018) ARAn asunnottomuuden määritelmässä asunnottomaksi määritellään: 1) ulkona, porrashuoneissa, ns ensisuojissa 2) asuntoloissa tai majoitusliikkeissä 3) huoltokotityyppisissä, kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa ja 4) tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asunnon puutteen vuoksi. Tuo ARAn tilasto ajankohta on 15.10.2018, eli vuosi sitten – uudempaa ei ole saatavissa. Noista 30 laitilaisesta 10 oli maahanmuuttajaa, ja muista ei tilasto anna mitään määrittelyä. Vuonna 2017 kaupungin asuntoimisto antanut tiedon jossa asunnottomuus on nolla. Vuonna 2018 asuntoimisto ei ole antanut, eikö pyydetty tilastotietoja, joten ne on varmaankin vedetty ”hatusta” Jos lähtee avaamaan tuota 30 ARAn kriteerien avulla. Asunnottomien määräksi tulee huomattavasti korkeampi luku. Esimerkiksi kohta 3) …kuntouttava yksikkö, sairaala tai muu laitos, Terveyskoti, Kaukolakoti, hoitoyksikkömme jne. ARAn tilastojen ja määrittelyn mukaan meillä Laitilassa tulisi olla 200 – 300 asunnotonta. Oliko tämä se emävale? Tämmöiset vääristelevät julkaisut evät tuo kaupungille minkäänlaista hyvää kuvaa. OSALLISTAVA JA OSAAVA SUOMI Kansa ilmoitti huhtikuussa eduskuntavaaleissa, että oikeistohallituksen harjoittaman pientuloisten elämälaadun huonontamisen on loputtava. Pääministeri Rinteen hallituksen talouspolitiikan päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen. Tällä tarkoitetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talouskasvua, korkeaa työllisyyttä ja kestävää julkista taloutta. Tätä kansa vaati huhtikuussa vaalikopissa myös. Pääministeri Antti Rinteen I hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys on hyvin vahvasti kansalaisia osallistava ja osaamista korostava. Juuri niitä tekijöitä, joita yhteiskuntamme tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tarvitsee. Osallistaminen Hallitus lisää palkkatuen käyttöä yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla palkkatukiprosessia. Lisäksi työnantajiin kohdistuvaa byrokratiaa vähennetään ja palkkatukeen kytketään tiiviimmin muita palveluita. Kolmannen sektorin palkkatukea uudistetaan tukemaan paremmin siirtymistä avoimille työmarkkinoille. Tällä saadaan osatyökykyiset mukaan työmarkkinoille, jolla myös päästään lähemmäs hallituksen tavoittelemaa 75 % työllisyysastetta. Eli työmarkkinoiden ulkopuolelta osallistumaan sosiaalisesti yhteiskuntaan, ja pois syrjäytymisen tieltä. Osaaminen Hallitus investoi vuonna 2020 merkittävästi osaamiseen ja koulutukseen kaikille koulutusasteille ulottuvalla 256 miljoonan euron kokonaisuudella. Tällä parannetaan koulutuksen laatua ja tasa-arvoa, sekä nostetaan suomalaisten osaamistasoa. Tämä luo työmarkkinoillemme lisää osaava ja ammattitaitoista työvoimaa, joista on usealla alalla pulaa tällä hetkellä. Nuorten työpajatoiminnan tukemiseen ehdotetaan 1,5 miljoonan euron lisäystä vuonna 2020 ja siihen varataan vuosittain 1,8–2,0 miljoonaa euroa vuosina 2021–2023. Tällä luodaan ”osaamispolkua” maamme nuorille, joka parantaa nuorten mahdollisuuksia. Kokonaisuutena voi mainita, että Antti Rinteen hallituksen ensimmäinen talousarvioehdotus on tulevaisuuteen suuntautuva ja sosiaalinen. Edellisellä Sipilän hallituksella ei ollut minkäänlaista sosiaalista ulottuvuutta. MAA JOKA EI TUOTA RUOKAA KANSALAISILLE Osuuspankkiryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhiselle oli annettu tehtäväksi selvittää ruuan hinnanmuodostusta. Karhinen totesi A-studion keskustelussa, että osapuolet pysyvät poteroissaan. Taitaa olla arka aihe niin kaupalle kuin teollisuudellekin. Maanviljelijät kertovat avoimesti omista tuloistaan. En jaksa ymmärtää sitä asiaa, että maajussi vähtää kuraisilla pelloilla omilla kustannuksillaan, useimmiten lainarahalla hankitulla pellolla ja työkaluilla. Samainen maajussi saa 3 % koko ruisleivän hinnasta, jonka minä ostan. Ruisleivän hinnasta välistä vetää 97% jokin tuntematon anonyymi, joka ei edes välitä tai uskalla ilmoittaa omaa osuuttaan Se on ylimielisyyttä ruuan tuottajaa ja kuluttajaa kohtaan. Hyvin vahvana tulee tunne, että Suomen elintarviketeollisuuden ja kaupan yksikertainen tarkoitus on ajaa alas maamme maatalous hienovaraisesti ja huomaamatta. Kyllä kaikkien itsenäisten valtioiden tarkoitus on olla omavarainen ruokatuotannossa. Ei tuontitavara autuaaksi tee. Onko tämä nyt niin vaikea asia ymmärtää. Tuet ovat aivan turha ottaa tähän keskusteluun. Koska jos ei suoraa, niin ainakin välillistä tukea saa niin elintarviketeollisuus kuin elintarvikekauppakin. Otetaanpa esimerkiksi kuntien ja kaupunkien kaavoitus, mikä tukee joka kunnassa niin teollisuutta kuin kaupan keskittymiä. Lukuja ei ole varmaan löydettävissä, mutta kyllä elintarvikekaupan ja elintarviketeollisuuden tuet lienevät samansuuntaisia kuin varsinaisen tuotannon. Ihmeelliseltä tuntuu se, että hän joka tuottaa elintarvikkeen ei saa työstään kuin murto-osan. Muut saavat ottaa itselleen toisen tekemän tuoton. Eikö juuri näin toiminut torpparijärjestelmä. Olen sitä mieltä, että se joka tekee työn, ansaitsee myös asianmukaisen korvauksen työstään ja työhön laitetusta panostuksestaan. Tämä on markkinataloutta. Lainaan Viron entisen Suomen suurlähettilään Jaak Jöeruut`in viisautta: Maailma on nykyään orientoitunut voittoon, kun sen pitäisi olla orientoitunut viisauteen. MAAKUNTAVALTUUSTO - "NUKKEVALTUUSTO" Eduskunnan monta valiokuntaa työskentelee maamme demokratian irvikuvan kanssa, sen nimi on maakuntahallinnon uudistus. Varmaan moni muistaa, miten 90 –luvulla kovalla metelillä lyötiin alas lääninhallitukset. Perusteena oli tehottomuus. Joku uskalsi jopa puhua demokratian puutteesta läänihallituksissa. Saatiin Avit ja Elyt, joiden toimet olivat ja ovat edelleen tavalliselle kansalle etäisiä - kuin tähdet taivaalla. Jos Arkadianmäen lainsäädäntölaitos ennen juhannusta saa valmiiksi lakitekstin, jolla kuntien tehtäviä siirretään maakuntamammuteille, lähtee kuntien tehtäviä kauas suureen maakunnalliseen keskukseen, etäälle kuntalaisesta. Eli tällöin romutetaan vuodelta 1886 säädetty kuntien toimintaa koskeva lainsäädäntö. Maakuntamammutin ylin päättävä elin on lakiehdotuksen mukaan demokraattisilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Tämä maakuntavaltuusto tulee olemaan täysi nukkehallitus. Maakuntavaltuustossa oleva suurin ryhmä on maakunnan keskuskaupungin hallussa. Keskusjohto ohjeistaa omien valtuutettujensa mielipiteitä maakuntavaltuustossa, aivan kuten nyt isoissa kuntayhtymissä. Tämä voitaisiin helposti ja edullisesti välttää vanhoin konstein. Nykyisin maakuntaliitoilla on maakuntavaltuustot, joissa myös pikkukunnilla on edustus. Siirretään vastuut nykyisille maakuntavaltuustoille. Koko vaalitouhu ja tarpeettomat kustannukset saataisiin pois tämän näennäisdemokratian alta. Toinen hattutemppu olisi, että yhdistetään maakunnat yhdeksi kunnaksi. Tällä päästäisiin siihen ilmeisesti haluttuun päämäärään, että isossa kaupunkikeskuksissa olevat päättäjät ratkaisisivat koko ”maakunnan” kokoisen kaupungin asioista. Ehdotan, että jatketaan voimassa olevalla kuntalailla, ja lakkautetaan koko maakuntakäsite ja eisttelyssä oleva lainsäädäntö. Olen täysin varma, että jos nykyinen lakiehdotus menee niukasti läpi, niin päätöstä kadutaan myöhemmin. Kauniisti sanottuna, ette ymmärräkään miten vähällä järjellä ja ihmiset ohittavilla poliittisilla intohimoilla tätä maata hallitaan. SOTEILUSTA JA VAKUUTUKSISTA – maksajana kansa Vakuutusyhtiöiden sairausvakuutusten kauppaaminen on hiljentynyt täysin tämän ”soteilun” aikana. Ilmeisesti ei enää ole markkinoita, koska nyt yritykset ovat kaappaamassa julkisesti kerätyn rahan sekä koulutetun henkilökunnan valinnanvapauden myötä. Ihmetystä herättää se, etteivät maamme vakuutusyhtiöt ovat reagoineet se tähän. Joku vuosi sitten kaikille kaupattiin sairausvakuutuksia. Perusteena oli, että palveluiden saanti vaikeutuu yms. Hoitojonot ovat julkisessa terveydenhuollossa pitkät ja mitä kaikkea arvosteltiin. Vakuutuksella saat varmasti palvelun, luvattiin. Nyt hallituksen mukaan kaikki saavat vapauden valita palveluntarjoajansa, se tuo tasa-arvoa, väittävät. Siksi vanhat sairausvakuutukset ovat ilmeisesti arvottomia, koska vapauden kautta saa saman palvelun, joka ennen hoidettiin vakuutuksella. Toisaalta, kuka on maksanut henkilöstön (lääkäreiden, hoitajien) koulutuksen? Nyt kalliisti koulutetut siirtyvät yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukseen. Tässä kohtaa jälleen saadaan kupattua julkisin verovaroin tuotettua palvelua Mammonalle, jonka palvelija kätkee tulonsa yhteiskunnan verotuksen ulottumattomiin. Tuskin hoitovirheetkään menevät valinnanvapauden myötä vakuutusyhtiöiden kustannettaviksi. Vaikeimmat tapaukset tullaan varmaan nykykäytännön mukaan siirtämään julkiselle terveydenhuollolle edelleenkin. Mielenkiintoiseksi tulee myös näkökulma ns. saattohoidon kohdalla. Kai saattohoitokin saadaan valinnanvapauden piiriin. Ihan erikseen vaan kysyn, onko tarjolla saattohoitovakuutuksia tai saattohoitoseteleitä. MAAKUNTA - SOTE - VALINNANVAPAUS ON PYHÄ KOLMINAISUUS! Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tiukan lausunnon tulevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Se löysi asiaa koskevista lakiesityksistä viisitoista kohtaa, jotka ovat perustuslain vastaisia. Tärkein asia unohtunut, se mitä tämä merkitsee tavalliselle ihmisille – sinulle ja minulle. Olemme tässä kaikki vain pelinappuloita. Maakuntahallinto: Oletko koskaan miettinyt miten minun kuntani edustaja saa ääneni kuulumaan. On niin, että maakuntamme asioista päättävät isojen kuntien (keskuskaupunki) edustajat. He päättävät pienten kuntien palveluista, ilman että pienen kunnan palvelutarpeet tulevat kuulluksi. Olisiko demokratian nimissä ollut parempi, että nykykäytäntö maakuntavaltuuston valinnassa olisi parempi. Nyt jokainen kunta valitsee 1-3 henkilöä maakuntavaltuustoon. Eli jokaisen kunnan mielipide ja tarpeet tulevat huomioitua. Yksinkertaista rakas Watson. Sote: Jos joku luulee, että tällä palveluiden saatavuus tasa-arvoistuu, niin kannattaisi miettiä asiaa uudestaan. Jos tavoitellaan kestävyysvajeen pienentämistä, niin sehän tarkoittaa sitä, että palveluiden saatavuutta pitää supistaa. Vaikka nyt sanotaan, että palvelujen saatavuus säilyy. Kun maakunta aikanaan tulee säästöjen nimissä siirtymään palveluseteleihin, niin palvelutuotanto keskittyy kauemmaksi ihmistä – meitä palvelun tarvitsijoita. (Ja mielellään sen maksajista) Valinnanvapaus: Valinnanvapaudella on ilmiselvästi yksi perustarkoitus. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta taloudellisesti käyttää yksityispalveluja. Halutaan, että saadaan julkista sosiaali- terveydenhuollon rahoitusta tuottamaan liikevoittoa. Maininta, että valinnanvapaus antaa enemmän mahdollisuuksia hakea palveluja. Kuinka laaja valinnan mahdollisuus on uusikaupunkilaisella, laitilalaisella tai vaikkapa loimaalaisella, tai sinun kuntaasi. Eli valinnanvapaus meidän maakunnassamme on mahdollista ainoastaan Turun seudulla. - Hallituksen esityksen mukainen valinnanvapaus ei turvaa kaikissa tilanteissa riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluita yhdenvertaisesti kaikille, sanoo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie. Eli onko tämä pyhäkolminaisuus meidän pienen ihmisen tarpeet huomioiva. OIKEUDENMUKAISEMPI MAAILMA Aloin tuossa pohdiskelemaan pakolaiskysymyksen muutoksia. 70 –luvun alkupuolella Chilen pakolaiset tulivat maahamme. Heille Suomen opiskelija nuoriso osoitti todellista solidaarisuutta. Äärioikeistolaisesta virtauksesta tai rasistisesta asenteesta ei ollut tietoakaan silloin, kuten nyt. Chiilen pakolaisten kulttuuritilaisuuksissa oli väkeä, ja hyvin positiivinen ja ymmärtäväinen asenne heitä kohtaan. Olisiko oma osansa 60 – 70 –luvun vaihteen vahva ”Amerikka vastaisuus” – Vietnamin sota ja FNL –liike. Ja varmaan oli myös Allenden hallinnon väkivaltainen kaataminen. Pakolaiskysymys on tänä päivän aivan päin vastainen. Äärioikeisto on täysin voimissaan, ja missä on opiskelijoiden solidaarisuus liike – josta ei ole tosiaan tietoakaan. Tuntuu, että tämä hetken ihmisen itsekkyys on saavuttanut todellisen päämääräänsä. Kyllä tässä tällainen yli 60 –vuotias ”vanha radikaali” alkaa kaipaamaan sellaista 70 –luvun alun aktiivista opiskelijaliikettä, jolla oli usko tulevaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Pakolaiskysymyksen oleellinen kysymys on se, josta ei paljonkaan uskalleta puhua, että kehitysmaita on ”kupattu” liikaa kaikilla tavoin kehittyneiden maiden taholta. Kehitysmaissa eläminen on tullut melko mahdottomaksi, ja näin heidän pitää hakea parempaa elämisen mahdollisuutta ”kuppaaja maista”. Kehitysavusta on aivan turha puhua, koska kehitysapu ei ole kohdistunut elinmahdollisuuksien kehittymiseen, vaan kehitysavun antajien ”oman tunnon puhdistamiseen”. Jos ihmiset muistaisivat sen, että kansanvaelluksia on aina ollut sotien, nälänhän, vainojen yms. vuoksi. On täysin varma myös, että kansanvaellukset (pakolaisvirtoja) tulevat tällä kehityksellä vain lisääntymään. Nyt tulisi kehittyneen maailman pysähdyttävä miettimään mitä ihmisten hädän eteen tulisi tehdä. LÄÄKÄRIT TERVEYSKESKUKSIIN - RATKAISU Sanotaan, että Suomessa on lääkäreitä niin paljon, ettei Suomen historiassa ole ollut koskaan. Jos näin ei ole, niin miksi Lääkäriliitto vastustaa lääkärien koulutuspaikkojen lisäämistä. Pula lääkäreistä on varsinkin pienien paikkakuntien terveyskeskuksissa. On hyvin ymmärrettävää, että pienissä terveyskeskuksissa tehdään töitä pienellä porukalla. Kollegojen tuki ja turva on pieni kun verrataan isojen paikkakuntien terveyskeskuksiin. Palkkaus terveyskeskuksissa ei välttämättä ole sen huonompi, kuin sairaalalääkärillä. Terveyskeskuslääkäriltä kylläkin vaaditaan laajempaa osaamista, kuin sairaalassa olevalla osastolääkäriltä. Tämä varmaankin aiheuttaa sen, ettei löydy kiinnostusta terveyskeskuslääkärin virkoihin. Veroparatiisiyhtiöt ovat keksineet sen, että Suomen kansanterveyslaki pitää kansastamme huolen ja siinä on huomattu bisneksen paikka. Eli ihmisten sairastaminen tuottaa lääkärifirmalle verotonta (pimeää) rahaa, minne on unohtunut Hippokrateen vala. Veroparatiisiyhtiö voi maksaa reilummin ja antaa muita etuja, koska ei ole kuin näennäisiä velvoitteita yhteiskuntaa kohtaan. Toinen terveydenhuollon ”shakaali” on yksityiset lääkäritalot, joiden lääkärit eivät tee verokirjalla töitä. Vaan hoitavat homman ns. omana yrittäjänä, jolla verotus saadaan verosuunnittelulla mahdollisimman pieneksi, ja taas yhteiskunta kärsii. Tässäkin on paljon lähempänä oma rahapussi, kuin Hippokrateen vala. Usein ko. lääkärit painavat hommia julkisella puolella ja illalla omalla yksityisbisneksellä. Sitten se ratkaisu: Jos Suomen poliittiset voimat haluaisivat hoitaa asian, niin poistettaisiin KELA korvaus yksityisiltä lääkäripalveluja tuottajilta. Sehän raha on jo nyt pois julkisesta terveydenhuollosta. Tällainen julkinen tuki terveydenhuoltoon on ristiriidassa muun alan yritystoiminnan kanssa. Olisiko kyseessä laillisesta korruptiosta? KUNTIEN PÄÄTÖSVALTA UHATTUNA Keskusta on ajanut vahvasti ns. maakuntamallia Sote –uudistuksessa. Maakuntamallin syvällisin olemus ei suinkaan ole kansalaisten palvelujen parantaminen. Suomen Keskustalla on tarkoitus nostaa omaa poliittista voimaansa maakuntatasolla valtakunnassamme. Maakuntaverotus on myös keino, jolla viedään kunnista noin 40-60 % taloudellisesta liikkumavarasta maakuntatasolle ja silloin Keskustalla on maakuntatasolla mahdollisuus päästä hallitsemaan ja päättämään valtaosasta Suomen kuntien verovaroista. Keskustalla on valtaosassa pienissä kunnissa enemmistö, joten tästä on syntynyt ajatus päästä päättämään koko maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon varoista. Valtionhallinnon laskelmien mukaan ”maakuntaveron” jälkeen kuntien omaksi veroprosentiksi jää noin 3-8 % kunnasta riippuen. Tuo prosentti jää kunnan oman valtuuston taloudelliseksi päätäntävallaksi, eli aika pieneksi. Kuntien itsenäisen taloudellisen päätösvallan liikkumisvara jäisi tämän jälkeen hyvin pieneksi. Maakuntamallissa maakuntahallinto tulisi päättämään kuka tuottaa ja missä palvelua tuotetaan. Tuleeko tästä Suomeen yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon ”paratiisi”? Toivottavasti ”maakuntamalli” -intoilijat muistaisivat, että julkinen palvelu on kansalaisten hoidon perusta. Tulee väkisin mieleen, tarvitaanko tämän uudistuksen jälkeen kunnallista itsehallintoa. Vai siirrytäänkö Suomessa eurooppalaiseen kuntajärjestelmään, jossa kunnalla ei varsinaisesti ole minkäänlaista palvelutehtävää? Olisiko niin, että kuntauudistus olisi pitänyt tehdä ennen Sote -uudistusta? Olisi ehkä ollut taloudellisesti järkevämpää rakentaa järjestelmä Suomen Kuntaliiton ehdottamien vahvojen peruskuntien kautta, jolloin sosiaali- ja terveystoimi tulisi hoidettua järkevämmin. POKKI NUORTEN SYRJÄYTYMISTÄ VASTAAN Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 30.000 euroa. Tähän ei meillä Suomessa ole varaa. Jos nuori saa palkkaa 1.500 €/kk ja kun tähän lisätään palkan sivukulut noin 1.050 €/kk. Vuositasolla kustannukseksi tulisi noin 30.600 €. Kun oletamme että samainen nuori maksaa esimerkiksi 15% veroa (4.600 €). Joten työn kustannukseksi jää 25.000 €/vuosi. Jos yhteiskunta sijoittaisi nuoren kohdalla työnantajalle ensimmäisenä vuotena 24.000 €/vuosi. Tällöin työnantajan kustannukset olisivat ensimmäisenä vuotena noin 550 €/kk. Toisena vuotena 12.000 €/vuosi ja tällöin työnantajan kustannus olisi 1.000 €/kk. Koko Pokin malli lähtee siitä, että kyseinen nuori oppii työnsä kahden vuoden aikana. Järjestelmä edellyttäisi, että nuorella ei ole oikeutta toimeentulotukeen Pokki–mallissa toimenpiteen alusta kolmen vuoden aikana. Työnantajalla ei ole oikeutta keskeyttää mallia, kuin erityisillä tai laissa mainituin perustein. Kaikenlainen keinottelu tulisi estää selkeällä Pokki-malliin liittyvällä lainsäädännöllä. Jo kolmantena vuotena yhteiskunnan 36.000 € sijoituksella on säästetty 54.000 € syrjäytymiskustannuksista. Ostovoiman lisäksi yhteiskunta on saanut verotuloina noin 9.200 €. Olen täysin varma, että tällä Pokin järjestelmällä moni nuori olisi elämän syrjässä kiinni ja yhteiskunta on saavuttanut selkeää säästöä. VAMMAISTEN HOITAJIEN JAKSAMINEN Yhteiskunnassamme puhutaan paljon vammaisten elämäntilanteesta ja pärjäämisestä ja on hyvä, että puhutaan. Mutta unohdettu ryhmä on, jota juuri kukaan ei muista, vammaisia hoitavat vanhukset. Maassamme on paljon vammaisten omaisia, jotka ovat hoitaneet esimerkiksi vammaista lastaan vuosikausia. Lapset aikuistuvat, mutta eivät ns. ”lennä pesästä”, kuten ei-vammaiset lapset. Näillä vanhuksilla alkavat myös iän tuomat omat vaivansa. He tarvitsevat jopa omaa hoitoa ja muuta huolenpitoa, mutta silti heille on tärkeintä oman lapsen hoito ja hyvinvointi. Vaikka yhteiskunta tarjoaa vammaiselle erilaisia asumis- ym. hoitoratkaisuja, halutaan tämä kuitenkin kaikin keinon pitää omassa hoidossa, jota voisi luonnehtia sanoilla ”vanhemman rakkaus”. Yhteiskuntamme tulee järjestää näille raskasta ja pitkään hoitotyötä tehneille omat tukimuodot. Pieni omaishoidontuki ei ole ainoa tarvittava ja riittävä tuki. Erilaiset kuntoutus-, loma- ja muut jaksamista auttavat tukimuodot tulisi järjestää yhteiskunnan toimesta, eikä aina tukeutua kolmanteen sektoriin. OMAISHOITO JA TYÖTTÖMYYSKORVAUS Törmäsin tuossa ihmiseen, joka kertoi seuraavanlaisen vääryyden, jopa epäoikeudenmukaisuuden. Asia liittyy omaishoitajan oikeuteen saada työttömyyskorvaus. Otetaan esimerkki, jotta tämä epäoikeudenmukaisuus selviäisi. Jos henkilö on ollut omaishoitajana ja tehnyt ohessa töitä sen verran, että pystyy selviämään taloudellisesti. Omaishoidontuki on niin pieni, ettei sillä korvauksella tule taloudellisesti toimeen, joten jotain työtä pitää tehdä, jotta toimentulo olisi turvattu. Sitten omaishoitajan alta menee työpaikka, syystä tai toisesta. Tämän jälkeen henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi paikalliseen työvoimatoimistoon, jos paikkakunnalla sellainen sattuu olemaan. Työvoimatoimiston virkailija tekee päätöksen, että henkilö ei ole työmarkkinakelpoinen, koska hän toimii omaishoitajana. Eli omaishoidon tarpeen siis määrittelee työvoimatoimiston virkailija, ei hoidon tarpeen tunteva ammattihenkilö. Omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 1.1.2015 lukien 384,67 euroa kuukaudessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 769,33 euroa kuukaudessa. Herääkin kysymys siitä, pystyykö henkilö tulemaan toimeen tuollaisella korvauksella. Tässä tulee mieleen se, tuon kokoiset palkkiot ajavat omaishoidettavat erilaisiin laitoksiin. Ja laitoshoidossa yhteiskunnan kustannukset nousevat huomattavasti korkeammaksi, VANHUSTEN PÄIVÄTOIMINTA - ITSEKRITIIKKI Hiukan tässä täytyy aloittaa itsekritiikillä, koska sitä kaupunginvaltuutettu harvemmin tuo julki ja kirjoittaa. Asiani koskee vanhusten päivätoimintaa, jossa olen ollut päätöksessä huolimaton, enkä ajatellut loppuun. Karsinnan jonka teki sosiaali- ja terveyslautakunta, ei ole yksin syypää. En suostu syyttämään myöskään valmistelijoita, kaupunginhallitusta enkä kaupunginvaltuustoa. Päätöksen lopullista vaikutusta ei ajateltu loppuun asti. Asetimme lautakunnille karsintatavoitteet, joita useimmat lautakunnat uskollisesti tottelivat. Tällainen ”tapaturma” kohdistui osaan kotona asuvista vanhuksista, noin 20 henkilöön. Usealle näistä vanhuksista tuo päivätoiminta erittäin tärkeää ja virkistävää. Aikoinaan 90-luvulla meillä oli Anttilantalolla ns. päiväsairaala, jonka toiminta loppui silloisen laman kohinassa. Se hoiti silloin loisteliaasti meidän vanhustemme päivätoimintaa. Silloin vanhusväestön määrä ei ollut näin suuri, eli huoltosuhde oli parempi. Tällainen päivätoiminta ei ole tietenkään lakisääteistä toimintaa, jonka ymmärrän. Silloin siinä on tietenkin helppoa myös käyttää ”punakynää”. Päivätoiminta on monelle vanhukselle ja nuoremmallekin vammautuneelle hyvin tärkeää. Nyt kun se on itse maksettava, kertyy kustannuksia 46 € päivää kohden. Tuota palvelua ei ole varaa maksaa pienestä eläkkeestä. Tällä päätöksellä lisäämme laitoshoidon tarvetta vanhusten kohdalla. Olen täysin varma, että tuo säästö (100 000€) jonka teimme viime talousarviovaltuustossa joulukuussa, aiheuttaa Laitilan kaupungille kustannuksia enemmän kuin mitä ajattelimme säästöjä kertyvän. Myönnän olleeni tätä päätöstä tekemässä, mutta kaupunginvaltuustoon tulevassa talousarviossa ei näitä asioita ole eriteltynä. Lisäksi minun täytyy tuoda esille se, että tarkastuslautakunnan tehtävänä ei ole muuta, kuin tarkastella kaupunginvaltuuston päätösten ja tavoitteiden toteutumista. VAMMAISET, VANHUKSET JA ERILAISUUS Kaikki vammaiset tulisi hyväksyä ihmisinä. Mielestäni mikään poikkeavaisuus ei saa vaikuttaa ihmisen arvostukseen. Hyväksyn sukupuolisen suuntautumisen ihmisen perusoikeutena. Puheissa korostetaan vanhustyön arvoa ja tärkeyttä ja vaaditaan ponnekkaasti sen kuntoon laittamista. Painotetaan ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta, oikeudenmukaisuutta ja arvokkuutta. Näistä on helppo kirjoittaa ja puhua, mutta toteuttaminen onkin toinen asia. Meidän eläkkeensaajien tehtävänä on omalta osaltamme painostaa niin, että puheet muuttuvat teoiksi. Meidän on perusteltua muistuttaa niin paikallisen tason kuin valtakunnankin päättäjille, että vuonna 2015 eläkeikäisiä on enemmistö äänioikeutetuista. OPPIVELVOLLISUUS JA KOULUTUS Olen sitä mieltä, että Suomen oppivelvollisuus nostetaan 18 vuoden ikään. Peruskoulun jälkeen tulee olla ns. ammatillinen lukio, jossa on erilaisia linjoja (akateemisia sekä kädentaidollisia). Tällä saadaan nuorille ammatti, jolla estetään syrjäytymistä. Työpajat vakinaistetaan, ja niiden perusrahoitus turvataan. Tällä hoidetaan ne syrjäytymisvarassa olevat oppivelvollisuusiän ohittaneet viimeiset nuoret. |