Tuoreimmat juustolan kuulumiset löydät Facebook-sivustolta: http://www.facebook.com/pages/Saloniemen-Juustola

3.10.2010

Kesä on mennyt erittäin vauhdikkaasti. Huomaan yhä enemmän olevani juustolassa ja isäntä rehunteossa. Oikeastaan syksy tuo jonkinlaisen rauhan. Ei koko ajan tarvitse katsoa että sataako vai paistaako,  saadaanko heinät tehtyä vai pitääkö miettiä muuta. Meillä tuppaa vaan olemaan aina noita sadepäivän rattotöitäkin- remonttia!! En tiedä loppuuko se koskaan. Nyt tehdään vanhasta navetan keittiöstä tila, johon saadaan pyykinpesukone lypsyrättejä ja haalareita varten. Kaapit työvaatteille ja kaiken maailman tonkille ja maitomittareille. Vanha juustolan astianpesukonekin olisi tarkoitus laittaa sinne jotta saadaan kilin astiat ja vasikan tuttiämpärin osat kunnolla puhtaaksi. Suunnitelmia on paljon ja taatusti osa jota nyt suunnittelen huoneeseen, jääkin sieltä pois(neliöt loppuu)

Elukkamäärä tuotannon puolella on suht vakio. Lypsäviä kuttuja noin 100 ja lehmiä 10 -13 riippuen tuotantovaiheesta, ummessakin kun pitää joskus olla (ummessa=  8 viikon ns. mammaloma, jolloin eläin saa vaan olla, eikä sitä lypsetä. Tuona aikana se kerää utareeseensa sen ainutlaatuisen ternimaidon jälkeläiselleen.)

Koirapuollella on tapahtunut seuraavaa. Leevi bordercollie tuli kuuroksi ja näimme armeliaammaksi lopettaa hänet ennen kun jää jyrätyksi jonkun vehkeen alle. Kuurous oli lopuksi  totaalinen. Ihmeellisesti oppi käsimerkein paimentamaan , mutta jos kädet olivat koiran selän takana niin Leevihän meni vaan sen käskyn mukaan ,jonka se oli nähnyt. Leevi on nyt tuolla kuusen juurella  ja muistot säilyvät.

Uusi koira saapui Koirataito Kaisa Hilskalta www.koirataito.net .  Hankinta tuli hieman liian nopeasti minun makuuni, sillä Leevin ja Lotan jälkeläinen PEPE on vasta 10 kuinen ja vaatii(siis vaatisi) keskittymistä jotta hänestä on jatkossa hyötyä.

Yhdistelmä oli kuitenkin kelpie puolella sellainen jota en voinut päästää sivuun. Ystäväni koira Elmo on hurmannut minut jo ennen kun tiesin sen koskaan tulevan isäksi. Elmo on vankka ja ystävällinen   isokokoinen kelpie joka rakastaa paimentamisen lisäksi myös ihmisiä. Heili taas on vankkumaton paimentaja ja tuotu Suomeen Australiasta . Ihastuin häneen , kun näin hänen työskentelyään.

Toivon kaiken kiireen keskellä pystyväni opettamaan näistä apuvoimia itsellemme. Syksy ja talvi on siihen oivallista aikaa… kai!

Pitkä aika siitä kun on kuulunut meistä mitään. Nyt on paiskittu töitä uudessa juustolassa, ihanan leppoisasti, sillä nyt ei aikaa kulu turhiin lutrauksiin,  kun on isot kattilat vihdoinkin paikallaan. Nautin suunnattomasti kun homma pelittää. Isäntä suoritti luomukurssin ja nyt ollaan järjestämässä meille tänne luomuihmisille suunnattu palaveri, johon on kutsuttu myös kaupan edustajia ja ravintola väkeäkin. Uskokaa tai älkää, me saamme porukalla aikaiseksi jotain joka puhtaaksi ruuaksi kutsutaan. Nam! Jouni hitsaskelee kutuille uutta lypsypöytää, joka toistaiseksi on vielä autotallin edustalla telineen päällä, mutta sitten alkaa lypsytkin joutumaan kunhan se saadaan paikoilleen. Kutut ja lehmät jo odottelevat laitumelle pääsyä mutta nyt on vielä laitumet märkiä (veden alla kokonaan) mutta äkkiä tämä tästä kuivuu. Ollaan intoa ja hyvää mieltä täynnä ja toivomme että emme  herää tästä unesta, sillä vihdoinkin on alkanut kaikki sujumaan, ainaista tappelua kun on ollut moni asia  näihin hetkiin saakka.

Antaa kevään tulla kiiruineen ja hymyillään kun törmäillään!

Uusi juustola valmis!!!!! ensimmäiset juustot saatiin tehtyä uusissa tiloissa 18 joulukuuta 2009 ja olo oli hulppea. Ihmeellistä kun oli tilaa eikä tarvinnut kulkea sivuttain  tai pujotellen. Alumiiniovet saapuivat tänään ja niitä aletaan asentamaan heti....Tavarat etsivät vielä omia paikkojaan, mutta eikohän nekin asetu ajan kanssa....En uskonut tämän päivän edes koittavan ja nyt se on totisinta totta. Olo on vaan koko perheellä niin totaalisen väsynyt, että kun joulusta selvitään niin on ihme jos ei nukuta yhtä päivää putkeen vaan siitä ilosta ettei tarvi tehdä mitään. TERVETULOA OI ARMAS JOULU JA JOULUNPYHÄT!!!

31.3.2009
Meille on saapunut monien mutkien ja kysymysten jälkeen mustaterrieri pentu PIPSA(PIPPE, PIEPPOSKA) Hänen tehtävänsä tullee olemaan maatilamme vahtiminen nelijalkaisilta pedoilta ja miksei kaksijalkaisiltakin jos  aikovat anastaa omaisuuttamme. Usko tähän rotuun piti miljoonalla kysymyksellä varmistaa ja kasvattaja varmasti jo halkoi hiuksiaan kun aina oli jotain kysyttävää. Totuus kuitenkin on että rotu on Suomessa melko uusi ja ennakkoluuloja on paljon mutta me uskomme koiraan ja uskomme itse paljon  vaikuttavamme  siihen millaisen koiran hänestä haluamme. Siksipä Pipsa on ollut joka aamu navetalla totuttelemassa eläimiin ja toivo elää siinäkin suhteessa, ettei häntä sinne turhaan roudata, ei paimentamaan mutta jotain sinne päin...Into on ollut kova ja sitä on pitänyt rajoittaa sillä tahtoo roikkua lehmien hännässä koko kahdeksan viikkoisen pikkukoiran raivolla...

Etikettikuvat on uusittu ja nimiä vaihdettu. Osa nimistä meni mönkään kun tyhmänä emme tarkistaneet ja joku oli hienon SALARAKAS nimen ehtinyt jo rekisteröidä, no ei mitään, keksimme uuden nimen ja se tulee näkyviin kunhan ehditään.

19.8.2008
Saimme kutsun  Helsinkiin lentoasemalle lehdistötilaisuuteen. Ajattelin kyseessä olevan jonkin asteinen väärin käsitys ja ettemme tosiaankaan ehdi paikalle. Asiaa selvitettyäni ymmärsin että meitä kuitenkin siellä tarvittaisiin ja että kyseessä juuston markkinointiin liittyvä juttu. Isännän kanssa sitten lähdettiin isoon maailmaan ja yllätykseksemme saimme Suomen paras 2008 kulttuuriteko palkinnon kyyttöjuustojen  valmistuksen ja esiin tuomisen vuoksi. BINGO!!! Olo oli aika onnellinen, meitä pieniä muistettiin. Jossain kohtaa häpesinkin,  koska ajattelin että jotkut tekevät vuosikymmeniä töitä ilman kannustuksen häivää ja meikäläiset tarpovat ensiaskeleitaan saralla josta ei vielä olla päästy juurikaan alkua pidemmälle. huhuh! Nyt kuitenkin tiedän ,mitä jatkossa teen! Miten kehitän tuotetta eteenpäin ja uskon todella että, kyllä tästä vielä tulee jotain. HYVÄ ME!!!! Kunnes taas putoamme maan pinnalle .....

22.7.2008
MEILLÄ KESÄ MENNYT REIPPAASTI MIETTIEN  JUUSTOLAN KOHTALOA: JATKUUKO VAI EI, KAS SIINÄPÄ MIETINTÄÄ?NÄILLÄ NÄKYMIN JUUSTOLA JATKUNEE  SAMOILLA LINJOILLA KUIN ENNEN, EHKÄ AJAN SÄÄSTÖÄ TARVITSISI JOSTAIN KOHTAAN ALKAA MIETTIMÄÄN.

MEILLÄ ON OLLUT MYÖS APULAISIA TÄNÄ KESÄNÄ. MAATALOUSHARJOITTELIJANA IIDA NUMMELA LAMMILTA JA KESÄLOMALAISENA MARJA SALO HELSINGISTÄ. TÄYTYNEE SANOA ETTÄ NAISET OVAT JOUTUNEET TOSII TOIMIIN JOKA AINOANA PÄIVÄNÄ JA HELPOLLA EI OLE YKSIKÄÄN PÄIVÄ ILLAKSI MUUTTUNUT. IHMETELLÄ TÄYTYY ETTÄ YLIYLIYLIHOMMISTA HUOLIMATTA FIILIKSET OVAT PYSYNEET KORKEALLA, MEILLÄ ON OLLUT HAUSKAA JA MONESTI HUOMAAN MIETTIVÄNI, MITEN OLISINKAAN KESÄSTÄ SELVINNYT ILMAN NÄITÄ NAISIA.

MIMMI PONI TODETTIIN MYÖS  TIINEEKSI WESTON TALLIN HIENOSTA DARTHISTA(MÄÄ KUN EN KOKO NIMEÄ MUISTA)

MURHETTA ON OLLUT HIEMAN KILIEN KANSSA. MURHETTA KOITUNUT ILMEISESTI VALKUAISMYRKYTYKSEN JOHDOSTA- MENETIMME KOLMESTAKYMMENESTÄ KILISTÄ KUUSI. SE JOHTUU LIIALLISESTA VALKUAISESTA JA ME ANNOIMME VASTA REHUSTETTUA ODELMAA... JOTEN OPPIA IKÄ KAIKKI.

LYSTIKKI LÄNSKÄRI POIKI ,TEHDEN SONNIPOJAN JA LYPSÄÄ  JO LÄHES KOLMEKYMMENTÄ  LITRAA VAIKKA  POIKIMISESTA ON ALLE KAKSI VIIKKOA...kyllä kelpaa tehdä juustoa.

Herefortit aloittivat myös poikimiset. Nyt poikinut jo kaksi kahdestatoista, joten alku ainakin sujunut peloista huolimatta hyvin. koputetaan puuta.....

Navetta saa uutta laudoitusta pintaa ja punainen väri tulee sivat soo siinä samassa. Kelpaa ensi talvella elukoita pitää- on ulkoilutusaukot erikseen... vautsi, kun tykkään ... hyvinvointiin siis kiinnitetty huomiota!!eikä vähiten elukoitten.

Tässä näitä tällä kertaa- ainainen meno päällä, turbolla yleensä varustettu!!!

23.5.2008
Huomaan lähes vuoden kuluneen .Yhtä työn hulinaa, mutta lupaan ja vannon että päivityksiä tehdään pikkuisen useammin. Olen pyytänyt siihen apua  muualta, jotta ei tarvitsisi odotella ihan näin kauaa. Monta eri juttua on tapahtunut. Uusi ihana pihatto saatiin marraskuussa siihen kuntoon että saatiin sinne eläimet talvea viettämään. Se oli sellainen onnen hetki että jaksoin hetken istua ja katsoa vaan eläimiä siellä puhtien kuivikkeiden päällä. Tammikuussa alkoi kyyttöjen poikimisurakka. Saatiin taloon kuusi uutta kyyttöä, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Kaikki meni hienosti.

 Nyt kevään hommiin on kuulunut susiaidan teko, sillä en halua että meillä käy sellaisia "vieraita" joita ei todellakaan odoteta- pysyköön metsässä!! Aidan teko onkin ollut aikamoinen urakka, mutta se on hiukan lohduttanut että omatkin elukat pysyvät sen takana.  Jospa tulisi sellainen kesä ,ettei yksikään eläin  karkaisi... aika näyttää.

 Varsoja on myös syntynyt. Oripoika Saloniemen PIPPURI  sekä tammavarsa KANELI- shettiksiä kumpikin.Niin nättejä että tekisi mieli ottaa tupaan.Suomen hevostammaSahrami  yritetään saada kantavaksi, toivotaan että tärppääja surullista mutta elämää- suomiruuna  Hyrrä jouduttiin lopettamaan alkuviikolla- keuhkot loppuivat vaikka muuten olisi ollut vielä puhtia vaikka mihin. Ikää kunnioitettavat 25 vuotta.

Kilejä on tullut urakalla. Tyttökilejä on yli kolmekymmentä, eilen syntyivät viimeiset! ja nyt aloitetaan jännitys, milloin poikivat ensimmäiset herefordit meillä? Ajatus olisi että juhannuksen jälkeen alkaa tapahtua, mutta ottaa noista nyt selvää kun nuori sonni astuu  niin innoissaan- on kiima tai ei!!

Meidän perhe on pysynyt kuosissaan, lisää ei ole tullut, mutta vanhennuttu ollaan aika lailla, eikä vähiten siitä, että nuorimmainen Maria on aikamoinen terrori. Ihana terrori ja muutkin lapset huomaa kasvaneen kuin vahingossa, niin erilaisia juttuja alkaa tulla. Mielenkiintoista, pysymmeköhän perässä?