Suomen vuohen tulevaisuus

Olen tässä ollut huolissani Suomalaisen vuohen tulevaisuudesta.

Vuohi tiloja on kovin vähän ja mahdolliset uhat helposti   laannuttavat intoa jatkaa kuttulan pitoa. Haluaisin niin kovasti valaa uskoa teille kaikille jo kuttujen kanssa painiville ja myös niille todellisille tuleville vuohitilallisille. Koitan sitä tehdäkkin ,mutta ensin puran sydäntäni juuri nyt olevan ongelman vuoksi. Miksi tämä ala on aina kuin jotaín naurettavaa, tai saastaa joka saakin kuolla omaan mahdottomuuteensa?

Byrokratia on oma osansa vuohien pidossa. Pitää olla rekisteröitynyt vuohitilalliseksi ennen ensimmäistäkään kuttua. Tämä toisinaan laittaa monen lemmikki kutun ostajan suun väärinpäin: minustako tilallinen? enhän minä semmoista tahdo!

Sitten on niitä lemmikin ostajia , jotka lupaavat yhtä hyvää ja kymmenen kaunista ja kas kummaa: kili sairastuu ja kuolee omituisissa olosuhteissa ihan tuosta vaan omistajien mukaan, kas kun se kuoli!

Mitä tästä opimme?

Aina kun joku soittaa ja kysyy  myydäänkö kilejä, niin  kysyn että mihin tarkoitukseen? tämä jo siksikin etten halua rituaaliteurastajien käsiin omia elukoitanii. Haluatko sinä? On aina aika mielenkiintoista kuulla selityksiä ja erottaa sieltä sitten ne tosi ostajat.

Tämän vuoden jälkeen olen oppinut myös sen ,että en myy ennen kuin ne asiakastunnukset ovat jo hommattuna ostajalla, koska en saa poistettua kilejä rekisteristäni ennen ja sitten ne roikkuvat  siellä tietämättä  itse oikein kuinka toimia. Ei auta edes kirjallinen versio ,sillä ei  sitten rekisterikeskuskaan pystyne pelkän nimi  ja osoitetietojen perusteella  poistamaan kilejä ja kysymään asiakastunnusta ostajalta. Näin ainakin minun kokemukseni pohjalta.(tuli kysely )

Onko muilla tuottajilla aikaa moisen asian perässä kysellä ja postittaa kirjeitä, soittaa ostajille ja maanittella käymään maaseututoimistolla vaan ihan pikku rekisteröintipaperin  vuoksi…

Kun on joskus aikaa asiaa miettiä, niin kello on ilta yksitoista ja sattumoisin asiakaspalvelu ei ole paikalla. Päivällä kun muistaa moisen hetkittäin , niin joko on loma aika tai kahvipaussi… juupa ,on pikkuisen liioiteltua juttua ,mutta kun nyt keittää tämä pikku juttu ,niin antaa kiehua yli.

Totuushan on se, että meidän kaikkien vuohi ja lammaspaimenien pitää vaatia kaikkien ostajien olemaan rekisteröitynä, sillä ainoastaan se takaa meille jonkinlaisen turvallisuuden tauteja vastaan jos semmoinen paholainen iskee. Mutta villejä pitäjiä on Suomessa vaikka ja kuinka. Uskoo ken tahtoo, se on faktaa!!

Silloin kun se tauti tilanne iskee ,niin silloin myös hermostuvat ne rekisteröimättömät eläintenpitäjät ,sillä apua ei uskallakkaan pyytää viranomaisilta, silloin puhelimet soivat lähimmälle ammattimaisesti toimivalle tilalle. Näin se valitettavasti menee. Mitäs me sitten heille sanomme? ai niin että: mitä minä sanoin!!

En lietso sitä ,että toivoisin maahamme jotain sinikielitautia tai sorkkaväliepidemiaa, en todellakaan, mutta laiskuuden vuoksi ei tällaista saa antaa vaan tapahtua. Paperisota ja kaikki rekisteröinnit kun ovat kuitenkin loppupeleissä  auttamassa meitä ihan tavallisen arjen pyörityksessä. Siellä näkyy alkuperäisrotutukeen  vaadittavat emän ja isän tiedot ja jatkossa tosiaan toivon sen vielä parantuvan mm että yksittäisen eläimen kohdalle saisi laittaa tuntomerkit tai erityisominaisuudet yms. eikä nopeuskaan olisi pahitteeksi.(ammu ja elmer nautapuolella on niin hyvä ja siellä on vaikka mitä kivaa ….)

Sitten sellaiseen asiaan kuin pikkupukkien lopettaminen. Onko meillä todella järkeä laittaa ne kaikki Honkajoelle poltettavaksi? Suivaannuin  siihen niin, että päätin viime vuonna hyödyntää joka ikisen kilin. Kasvatin pukit omana ryhmänään ulkotarhassa marraskuulle saakka, sieltä teuraaksi ja otin parhaat osat takaisin itselleni ja teetin vuohiwurstia leikosta. Tuli älyttömän hyvää. (Välirauha nimeltään, kas kun pukeista kysymys…)Kannattavuutta en sen tarkemmin laskenut, mutta kasvatetaanhan karitsaakin ja kunnon hinnan saa laittaa kilin lihaan. Ja ostajia on – uskokaa siihen! Taljoja teetin ja nahkaa kasvivärjättynä ja niistäkin pääsin eroon.  Meidän vuohellisten ei tarvitse poltatuttaa kilejämme, varsinkin nyt kun se meni maksulliseksikin . Syöttäkää ne ennen vaikka omille koirille(naapurin koirille ei saa- kuulemma)

Omat koirat ainakin voivat paksusti, kun välillä jonkun heikkokuntoisen joutuu poistattamaan ja helpommalla koen pääseväni silloin, kun nyljen eläimen ja paloittelen ,ennen kun alan kuoppaa kaivamaan.

Eikä tarvi epäillä että koirat alkaisivat tappaa lihan makuun päästessään kilejä, ei ainakaan miellä ole niin käynyt.

Maito ja juusto ovat aivan kauhean kysyttyjä tuotteita.  Laittakaa ilmoituksia maidosta  vaikka kauppojen ilmoitustaululle , niitä tarvitaan. ALLERGISET JA TOISINAJATTELIJAT HIMOITSEVAT TUOTTEITAMME KUNHAN LÖYTÄVÄT ENSIN MEIDÄT. Me vaan olemme monesti niin pessimistejä omien juttujemme kanssa ettemme uskalla tehdä ja kertoa itsestämme – pitää uskaltaa ja pitää olla ylpeä ja rohkea työstä jota tekee.

Miettikää  ja  uskaltakaa tuoda tuotteenne esille,  sillä meitä kutullisiä on aivan liian vähän .

Kun kesän jälkeen taas alamme koota eläimiämme sisälle, on aika miettiä poistettavia ja mitä jätetään tilalle. JALOSTUS tässä asiassa on omissa käsissämme ,vaikka tahtoisimme kuinka  paremmin lypsävämpiä ja isompikokoisia vuohia, niin Suomen vuohi on Suomen vuohi ja sillä sipuli.

 Pukkilistan haluaisin nettiin vaikka Eviran järjestämänä’ rekisteröityneille vuohenpitäjille seuraavasti, Jos olisi netissä kaikki Suomessa m3 statuksen omaavat  iältään siitokseen käyvät pukit ja niiden suvut. Sitten pukin sukutiedot ja omistajan tiedot. Tällöin voisimme tsekata mahdolliset pukkiehdokkaat ja sen sopivuudet omalle tilallemme. Mitä meillä on nyt? Ainoastaan puhelin ja hurja usko että kaveri myy parhaasta kutustaan meille pukin… Hieno jalostus suunnitelma!

Tuotos seuraantaan olen miettinyt seuraavaa: Tiloja on vähän ja maitomittarit kalliita. Voisko joku PRO AGRIA OSTAA ITSELLEEN MUUTAMAN VUOHIMITTARIN(SAA MM. FINNLACTOLTA) ja vuokrata niitä haluaville kohtuu hintaan tai vaikka ilmaiseksi taatakseen suomenvuohen  jalostamisen myös tarkkailun muodossa.

Tällaisia olen miettinyt kesähelteisessä navetassa, ymmärtänette ,että hellettä on pitänyt ja pääkin pehmennyt ,mutta asiassa olen kova ja Suomenvuohet pitää nostaa nykyistä arvoaan korkeammalle.