Etusivu

TÄSTÄ LÖYDÄT OMAN KYLÄSI:

Vanhimmat kylät

Muut esihistorialliset kylät

Alkavan keskiajan kylät

1300-luvun kylät

1400-luvun kylät

  - Pato
- Haaro
- Kaariainen
- Pahojoki
- Vekka
- Ytö
- Kouma
- Kusni
- Lausti
- Sorola
- Viikainen
- Kiveinen
- Mudainen
- Nästi
- Torre
- Kovio
- Pehtsalo
 
 


Laitilan Oppaat ry 2006
Teksti Jukka Vehmas


 

1400-LUVUN KYLÄT

1200- ja 1300-luku olivat vilkkaan asutustoiminnan aikaa. Syntyvyys nousi kristinuskon tulon myötä, koska kirkko kielsi asettamasta vastasyntyneitä heitteille. Asutuksen leviäminen Laitilassa jatkui sydänkeskiajalla tasaista vauhtia kohti pitäjän reuna-alueita, kunnes ennen keskiajan loppumista asutustoiminta vilkastui. 1100- tai 1200-luvulla saivat alkunsa Hannu Salvin mukaan Haukka, Kostiainen, Koukkela, Sillantaka, Suontaka, Syttyvä ja Vaimaro. 1300-luvulla alkunsa saaneiksi kyliksi voidaan lukea Kaivola, Katinhäntä, Koliseva, Kovero, Leinmäki ja Vahantaka. Myös kunnallisesti itsenäinen Kodisjoki lukeutuu Salvin mukaan tähän joukkoon. Vahantakaa lukuun ottamatta kylät kuuluivat ruotsalaisen oikeuden verotukseen. Näiden kylien alueelta ei juurikaan tunneta rautakauden muinaisjäännöksiä. Kyliä ei voi laittaa tarkempaan ikäjärjestykseen.

Laitilan kyläasutus on levinnyt asteittain kauemmas Valkojärven keskuskylistä. Keskiajan loppuun tultaessa lähes kaikki nykyiset kylämme olivat saaneet ensimmäiset asukkaansa. Kruunu halusi asutuksen leviävän ja verotulojen lisääntyvän. Uudetkin kylät hakeutuivat mäkimaastoon. 1400-luvun alkupuolella syntyneiksi kyliksi Hannu Salvi arvioi Padon, Haaron, Kaariaisen, Pahojoen, Vekkan ja Ytön. Hieman myöhempiä lienevät Kouma, Kusni, Lausti, Sorola ja Viikainen. 1400-luvun loppuun ajoittunevat Kiveinen, Mudainen, Nästi ja Torre sekä seuraavan vuosisadan vaihteeseen Kovio ja Pehtsalo.

 


Kuva Katriina Kaitila-Heikolan kotimuseosta. Kuva Katriina Kaitila-Heikola.

Muinainen Kalanti –kirjassa Veijo Kaitasen esittämän taulukon mukaan 1000-luvun alusta 1500-luvun puoliväliin Laitilan ja Kalannin kylien määrä lisääntyi noin kahdeksankertaiseksi; uudet kylät olivat pieniä. Elinolosuhteita helpotti myös 1300-luvun puoliväliin kestänyt ns. keskiajan lämpökausi.