LAITILAN VANHIMMAT KYLÄT

Sana kylä esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Kylän alkuituna on talo. Laitilan kylien varhaisvaiheita tarkastellaan siitä ajasta lähtien, kun niissä tiedetään olleen tähän päivään asti ulottuvaa asutusta, joko arkeologisin tai historiallisin todistein.

Kylämäisen asutuksen synty Suomessa voidaan ajoittaa kampakeraamiseen kivikauteen, yli kuudentuhannen vuoden taakse. Silloisista kotakylistä on todisteita Laitilastakin, Nästinristin asuinpaikalta. Silosta on löytynyt kaksi kiviesinettä, jotka kuulunevat jo esikeraamiseen Suomusjärven kulttuuriin. Asutuksen ei voida osoittaa Laitilan alueella jatkuneen kivikaudesta  pronssikauteen, vaikkakin kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan kymmenkunta ja pronssikauden tyyppisiä hiidenkiukaita peräti noin 240 kpl. Kivi- ja pronssikauden muinaisjäännösten maastosijainti  poikkeaa selvästi toisistaan. Laitilan kivi- ja pronssikauden asutus on sijainnut pitäjän itäosissa, ylävämmillä, metsää kasvavilla alueilla. Nykyinen asutus ei ole sille suoraa  jatkoa. Pronssikaudesta rautakauteen johtaa ohut säie Valkon-Soukaisten seuduilla.

Kuusi kylää Laitilassa ovat muita vanhempia, ne ovat Laitilan asutuksen ydin: Valko, Soukainen, Untamala, Laitila, Salo ja Kodjala. Näiden kylien asutus on saanut alkunsa rautakauden alkupuolella eli näiden ydinkylien kohdalla voidaan puhua 2000 vuoden historiasta. Varsinaisia kyliä niistä tuli rautakauden kuluessa. Laitilan vanhimmista ydinkylistä on kautta koko rautakauden tehty maamme oloissa poikkeuksellisen merkittäviä arkeologisia löytöjä. Sisämaan suojassa olleina näiden kylien alueilta ei tunneta muinaislinnoja; ehkä luontokaan ei sopivia linnanpaikkoja tarjonnut.

Vanhimpien kylien iänmääritys nojautuu arkeologisiin todisteisiin. Rautakauden alkupuolella, vanhemmalla roomalaisajalla (0-200 jKr.) näistä kylistä ainakin Saloon, Soukaisiin ja Untamalaan tuli Ruotsin alueelta uudisasukkaita, ehkä ennen 100-lukua. Laitilan kylä asutettiin 100-luvulla ja Kodjala vuoden 200 paikkeilla. Rautakauden tulokkaiden kalmistot vastaavat pääosin Keski-Ruotsin ja Gotlannin kalmistoja. Saman vesistön varrella, Sirppujoen alajuoksulla Kalannin Varhelassa sijaitseva Korkeapyörtäneenmäki on myös vanhemman roomalaisajan kalmisto. Kalmistot olivat rautakaudella talokohtaisia ja sijaitsivat talojen lähellä

Valko ja Soukainen ovat todennäköisesti olleet yhtä ja samaa kylää. Nykyisten tietojen mukaan ainakin Valko-Soukaisissa on ollut alkuperäistä suomensukuista väestöä, johon uudet tulokkaat ovat sekoittuneet. Valko-Soukaista voidaan pitää Laitilan vanhimpana kylänä.

1700-luvun lopulla suoritettuun isoonjakoon asti pitäjien alueet olivat jakautuneina ns. jakokuntiin, joita Laitilan alueella oli 14. Lain mukaan jakokunnan tuli muodostua yhdestä kylästä. Jakokunta on yhden tai useamman kylän muodostama aluekokonaisuus, jolla on vakiintuneet rajat muita jakokuntia vastaan. Jakokunnan metsät ja kalavedet olivat yhteiset ennen 1700-luvun lopulla tehtyä isojakoa. Jakokuntien historia ulottunee esihistorialliseen aikaan.

Kylät olivat  kasvaessaan muodostaneet tytärkyliä, jotka eivät olleet eronneet jakokuntayhteydestään. Jakokuntien rajat oli tarkoin käyty. Yksikyläiset jakokunnat ovat ilmeisesti monikyläisiä nuorempia. Hannu Salvin mukaan Untamala, Laitila, Valko ja Kodjala lienevät olleet esihistoriallisella ajalla syntyneiden jakokuntien kantakyliä.