KOUKKELA

Koukkelanjärvi on ollut Laitilan oloissa huomattava järvi, kolmisen kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Sen pohjoiselle rannalle oli 1100 – 1200 –luvulla syntynyt kyläasutusta, jossa keskiajan lopulla oli seitsemän taloa. Varhaiseen asutukseen viittaa se, että Koukkela on jakokuntansa kantakylä, joka sijaitsi lähellä ydinalueen tärkeitä kyliä. Koukkelasta irtolöytönä saatu vanhemman roomalaisajan (0-200 jKr.) rannerengas ei vielä todista rautakautisesta asutuksesta.

Hannu Salvin mukaan varhaisin asiakirjatieto Koukkelasta on vuodelta 1413, jolloin vahvistettiin sen ja Vidilän kylän metsänraja. Kylän nimi mainitaan järven yhteydessä vuonna 1431: Koukela träsk. Järveä alettiin kuivata 1700-luvun puolivälissä. Arvo Meri muistuttaa, että viron kielessä oleva sana koukila tarkoittaa kylän osaa. Koukkela on kauniiden peltolakeuksien kylä.

Juha-Matti Vuorisen mukaan läntisen Etelä-Suomen sarkajakoisiin kyliin alettiin 1300-1400-luvuilta lähtien rakentaa umpipihoja. Kylän tonttimaasta mitattiin kullekin talolle tietyn suuruinen tontti, joka kokosi rakennukset pienelle alalle. Umpipihojen esikuvana on pidetty suurtilojen, linnojen ja kaupunkien pihoja. Rakennukset sijoitettiin miespihan ja karjapihan ympärille. Hienona ja harvinaisena esimerkkinä tällaisesta rakennustavasta on Koukkelan Kauppilan umpipiha.